lisäkäsittelyä

Lisäkäsittelyä on yleistermi, jota käytetään kuvaamaan lisättyjä käsittelyvaiheita tuotantoprosessissa primaarin käsittelyn jälkeen. Termiä sovelletaan monilla toimialoilla, kuten elintarviketeollisuudessa, metallin, puun ja muovien käsittelyssä sekä datan jalostuksessa. Lisäkäsittelyn tarkoituksena on parantaa ominaisuuksia, varmistaa turvallisuus tai pidentää tuotteen käyttöikää.

Elintarviketeollisuudessa lisäkäsittely voi tarkoittaa kypsennystä, jalostuksen jälkeen tehtyä säilyvyyden parantamista (esim. pastöinti, kuivaus, pakkaus) tai maun ja rakenteen viimeistelyä. Metallien ja materiaalien parissa lisäkäsittelyyn kuuluvat jatkotoimenpiteet kuten lämpökäsittely (esim. annealing, tempering), pinnoittaminen ja mekaaninen viimeistely. Puu- ja muovituotteissa lisäkäsittelyyn kuuluu viimeistely, lakkaus tai UV-pinnoitus sekä erilaiset märkä- ja kuivarakenteiden käsittelyt.

Lisäkäsittelyn tavoitteena on usein parantaa turvallisuutta ja säilyvyyttä, lisätä toiminnallisia ominaisuuksia sekä nostaa tuotteen arvoa. Valmiin tuotteen ulkonäkö, tunnistettavuus tai soveltuvuus tiettyyn käyttötapaan voivat riippua lisäkäsittelyn lopputuloksesta. Toisaalta lisäkäsittely lisää kustannuksia, tuotteen käsittelyaikaa sekä mahdollisesti jätettä ja ympäristövaikutuksia.

Lisäkäsittelyn hallinta kuuluu laatu- ja turvallisuusvaatimuksiin. Esimerkiksi elintarvikkeissa sovelletaan HACCP- ja elintarvikevalvonnan standardeja, kun taas teollisissa sovelluksissa noudatetaan ISO-standardeja sekä alakohtaisia määräyksiä. Säännöllinen laadunvalvonta ja kestävän kehityksen näkökulmat ovat keskeisiä lisäkäsittelyn suunnittelussa.