lisäkuormat

Lisäkuormat ovat rakenteeseen kohdistuvia kuormia, jotka esiintyvät pysyvien (pysyvä kuorma) kuormien lisäksi. Ne voivat olla sekä käytön aikana että hetkittäisiä tai ympäristöstä johtuvia, ja niiden tarkoituksena on varmistaa rakennuksen tai rakennelman turvallinen ja käyttökelpoinen toiminta erilaisissa olosuhteissa.

Yleisimmät lisäkuorman lähteet ovat ympäristö- ja käytöstä aiheutuvat piirteet. Ympäristökuormat sisältävät muun muassa lumen, tuulen, sateen ja lämpötilavaihteluiden aiheuttamat vaikutukset. Käyttö- ja toiminta kuormat (live loads) määräytyvät rakennuksen käyttötarkoituksen mukaan ja voivat muuttua rakennuksen täyttötilanteiden mukaan. Muita lisäkuormia voivat olla laitteistojen ja koneiden aiheuttamat kuormat, rakennusvaiheen rakentamiskuormat sekä dynaamiset tai isku- ja värähtelykuormat.

Suunnittelussa lisäkuormat otetaan huomioon yhdistelmäkuormina, joissa samanlaiset kuormatyypit voidaan yhdistellä pysyviä kuormia ja vaihtelevia kuormia vastaan. Erityisen tärkeää on huomioida sekä toteutuvan että käyttökunnon rajoitteet, kuten lopullinen kantavuus (ultimate limit state) ja käyttökäytännön tilat (serviceability limit state). Käytännössä kuormien arvot määritellään standardien mukaan.

Säädökset ja standardit määrittelevät, miten lisäkuormat muodostetaan ja minkälaisia yhdistelmiä käytetään. Eurokoodit (EN 1990–EN 1999) antavat menetelmät kuormien luokitteluun, arvottamiseen ja yhdistämiseen sekä turvatasojen määrittämiseen. Suomessa ja muissa EU-maissa käytetään näitä Eurocodeja sekä kansallisia lisäohjeita rakennusten suunnittelussa.

Lisäkuormat ovat keskeisiä rakenteiden suunnittelussa, ja niiden tarkka huomioiminen vaikuttaa rakenteiden turvallisuuteen, käyttöikään sekä kustannuksiin.