lisäkuorman

Lisäkuorma on termi, jota käytetään suunnittelussa ja laskennassa kuvaamaan ylimääräistä kuormaa, joka kohdistuu järjestelmään sen peruskuorman lisäksi. Se esiintyy useissa teknisissä konteksteissa, kuten rakennetekniikassa, sähköverkoissa sekä koneiden ja ajoneuvojen suunnittelussa.

Rakennetekniikassa lisäkuorma voi olla elävä kuorma (ihmisten ja kalusteiden aiheuttama kuorma), ympäristö- ja säätilan kuormat (tuuli, lumi), sekä dynaaminen tai äkillinen kuorma. Suunnittelussa arvioidaan kuormien yhdistelmät ja käytetään varmuustekijöitä siten, että rakenne säilyttää käyttö- ja turvallisuusvaatimuksensa.

Sähköverkkojen yhteydessä lisäkuorma tarkoittaa ylimääräistä virrankulutusta, jonka laitteet ja käyttö kohdentavat sähköverkolle. Liiallinen lisäkuorma voi johtaa jännitehäviöihin, putoaviin tehoihin ja liialliseen lämpiämiseen. Verkon suojaus ja kapasiteetti mitoituvat sen mukaan.

Ajoneuvoissa lisäkuorma tarkoittaa payloadia eli kantamakuormaa. Kuorma vaikuttaa ajoneuvon suorituskykyyn, polttoaineenkulutukseen ja jarrutustehoon, ja se on käytännössä rajoitettu valmistajan teknisillä tiedoilla. Koneissa ja laitteissa lisäkuorma voi kohottaa voiman siirtämää kuormitusta nostolaitteissa tai tuotantoprosesseissa.

Kuormien huomiointi perustuu standardeihin ja laskentamenetelmiin, kuten kuormien yhdistämiseen sekä turva- ja varmuusfaktoihin. Kansainvälisesti käytetään usein Eurokoodien periaatteita rakennusten lisäkuorman arvioinnissa, ja sähköjärjestelmissä noudatetaan sovellettavia standardeja.