lisävaikutus

Lisävaikutus tarkoittaa vaikutusta, joka seuraa jonkin toiminnan tai aineen ensisijaisen vaikutuksen ohella eikä silloin ole sen suunniteltu tai toivottu tulos. Sillä tarkoitetaan usein toissijaista vaikutusta lääkevalmisteissa, mutta käsite kattaa myös muut kontekstit. Suomessa yleisempi termi on sivuvaikutus, mutta lisävaikutus voi viitata sekä epätoivottuihin että mahdollisesti myönteisiin seurausvaikutuksiin.

Lääkeaineiden yhteydessä lisävaikutukset voivat olla yleisiä tai harvinaisia ja niiden luonne vaihtelee. Yleisimpänä ryhmänä ovat haittavaikutukset kuten pahoinvointi, väsymys, huimaus ja ihottuma. Vakavammat reaktiot kuten allerginen reaktio tai maksavaurio voivat ilmetä, mutta ne ovat harvinaisempia. Lisäksi joillekin potilaille voi ilmetä toissijaisia hyödyllisiä vaikutuksia, mutta nämäkin ovat lisävaikutuksia eikä päähoitoa korvaavia.

Mekanismit: lisävaikutuksia voidaan selittää lääkkeen sitoutumisella muihin reseptoreihin, ei-toivottujen reaktioiden aiheuttamalla vaikutuksen laajentumisella tai yksilöllisillä fysiologisilla ja geneettisillä eroilla. Yksilön ikä, paino, terveys ja muut lääkkeet vaikuttavat siihen, kuinka usein ja miltä lisävaikutukset ilmenevät. Myös ruoka ja ruoka-aineet voivat muuttaa vaikutusten voimakkuutta.

Hallitseminen: lisävaikutusten riskejä arvioidaan ennen lääkkeen käyttöönottoa sekä sen aikana. Terveysammattilaiset seuraavat haittavaikutusten ilmenemistä, annoksen säätöä ja mahdollisesti vaihtoehtoisten hoitojen harkintaa. Potilaita kehotetaan kertomaan kaikista epäilyttävistä tai vakavista lisävaikutuksista ja seuraamaan pakkausselosteessa annettuja ohjeita.