lisäulottuvuusteorioista

Lisäulottuvuusteoriat ovat joukko teoreettisia malleja fysiikassa, jotka pyrkivät selittämään maailmankaikkeutta laajentamalla tunnettuja kolmea tilaulottuvuutta ja yhtä aikaulottuvuutta. Nämä teoriat ovat usein kytköksissä yrityksiin yhdistää kaikki tunnetut luonnon perusvuorovaikutukset, kuten gravitaatio, sähkömagnetismi ja ydinvoimat, yhdeksi yhtenäiseksi kuvaukseksi. Yksi tunnetuimmista lisäulottuvuusteorioista on säieteoria, joka esittää, että alkeishiukkaset eivät ole pistemäisiä objekteja vaan pieniä, värähteleviä säikeitä. Säikeiden erilaiset värähtelytilat selittäisivät hiukkasten erilaiset ominaisuudet, kuten niiden massan ja varauksen.

Nämä lisäulottuvuudet olisivat yleensä hyvin pieniä ja "käpristyneitä" eli kompakteja, minkä vuoksi niitä ei ole suoraan havaittu kokeellisesti. Teorioiden mukaan nämä käpristyneet ulottuvuudet vaikuttavat kuitenkin havaittaviin ilmiöihin, mukaan lukien gravitaation voimakkuuteen. Joissakin lisäulottuvuusteorioissa, kuten brane-kosmologiassa, maailmankaikkeutemme saattaisi olla "brane", joka sijaitsee korkeampiulotteisessa avaruudessa, ja muut ulottuvuudet voisivat olla laajoja, mutta emme pysty niitä havaitsemaan, koska gravitaatio on ainoa voima, joka voi levitä näihin "sisätiloihin". Lisäulottuvuusteoriat tarjoavat myös potentiaalisia ratkaisuja joihinkin fysiikan suuriin ongelmiin, kuten pimeän aineen ja pimeän energian luonteeseen, ja ne ovat olleet inspiraationa monille uusille tutkimussuunnille teoreettisen fysiikan alalla.