lineaarisäätimiin

Lineaarisäätimiin kuuluvat säätöjärjestelmät, joissa säätöalgoritmi on lineaarinen funktio mitattavasta suureesta ja mahdollisesti sen derivaatoista. Yleisin lineaarisäätimen tyyppi on PID-säädin, joka koostuu kolmesta osasta: proportional (P), integral (I) ja derivative (D). P-osa reagoi suoraan prosessisuureeseen, I-osa reagoi kumulatiiviseen virheeseen ajan yli ja D-osa reagoi virheen muutosnopeuteen. Näiden osien yhdistelmällä voidaan saavuttaa tehokas ja vakaa säätö monenlaisissa prosesseissa.

Lineaarisäätimiä käytetään laajasti teollisuudessa ja automaatiossa esimerkiksi lämpötilan, paineen, virtaaman ja nopeuden säätöön. Niiden etuina ovat yksinkertaisuus, helppo toteutettavuus ja suhteellisen hyvä suorituskyky monissa sovelluksissa. Säätimen parametrien, eli P-, I- ja D-vahvistusten, viritys on kuitenkin kriittistä halutun säätötuloksen saavuttamiseksi. Virheellinen viritys voi johtaa epävakauteen, oskillaatioon tai hitaaseen reagointiin.

Lineaarisäätimiä käytettäessä on tärkeää huomioida prosessin dynamiikka. Esimerkiksi viiveelliset prosessit voivat vaatia erityisiä viritysmenetelmiä tai muita säätöstrategioita. Vaikka monet prosessit voidaan mallintaa lineaarisesti, todellisuudessa prosessit voivat olla epälineaarisia, jolloin lineaarisäädin ei välttämättä toimi optimaalisesti kaikissa toimintapisteissä. Tästä huolimatta lineaarisäätimet ovat edelleen keskeinen osa automaatiotekniikkaa niiden luotettavuuden ja tehokkuuden vuoksi.