liittoutuminen

Liittoutuminen on kansainvälisten suhteiden ilmiö, jossa kaksi tai useampi valtio solmii juridisesti sitovan sopimuksen yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Tällaiset sopimukset voivat koskea yhteistä puolustusta, sotilaallista avustusta tai laajempaa poliittista yhteistyötä. Liittoutuminen perustuu uskoon siitä, että yhteinen toiminta parantaa jäsenvaltioiden turvallisuutta ja vaikutusvaltaa, ja se voi toimia sekä pelotteena että konfliktin ehkäisykeinona.

Liittoutumiset voidaan luokitella erilaisiin muotoihin. Puolustusliitossa osapuolet sitoutuvat auttamaan toisiaan aseellisessa hyökkäyksessä tai uhattaessa. Hyökkäysliitossa sopimukset voivat velvoittaa ryhtymään yhdessä sotilaallisiin toimiin toisiaan vastaan. Vähemmän sitovia muotoja ovat politis-security-liittoutumiset, joissa korostetaan yhteistä politiikkaa ja tiedonvaihtoa ilman välitöntä aseellista velvoitetta.

Käytännössä liittoutumiset kehittyvät yhteistyön, harjoitusten, yhteisen logistiikan ja jaetetun tiedustelun kautta. Ne voivat lisätä turvallisuutta, mutta ne voivat myös viedä maat mukaan konflikteihin, joihin ne eivät muuten osallistuisi.

Historiallisesti liittoutumiset ovat olleet keskeisiä suurvaltojen politiikassa. Esimerkkejä ovat 19. ja 20. vuosisadan Triple Alliance ja Triple Entente sekä toisen maailmansodan jälkeinen NATO. Nykyisin monet liittoutumat ovat sekä sotilaallisia että poliittisia, ja niihin liittyy taloudellisia ja kriisinhallintatoimia. Suomessa ja muissa maissa liittoutuminen nähdään usein vaihtoehtona liittoutumattomuudelle tai neutraalille politiikalle.