liimausmenetelmien

Liimausmenetelmät ovat prosesseja, joilla kaksi tai useampi kappale liitetään toisiinsa liiman avulla. Liimaus perustuu adheesioon eli pintaan tarttumiseen, interdiffuusioon liiman ja alustan välillä sekä mahdollisiin kemiallisiin reaktioihin ja kovettumiseen, jotka vahvistavat liitoksen.

Yleisimmät liimausmenetelmät voidaan jakaa liiman tyypin ja kovetusmenetelmän mukaan. Lämpöliimaus (hot melt) käyttää sulatettua liimaa, joka jäähdyttyään kiinnittyy kiinteästi. Reaktiiviset liimat, kuten kaksikomponenttiset epoksit ja polyuretaanit, kovettuvat kemiallisessa reaktiossa. Liuottimipohjaiset liimat sisältävät liuottimia, joiden haihtuessa liima kiinnittyy. Sykanoakrylaatit ovat nopeat kovettuvia ja soveltuvat usein kevyisiin liitoksiin. UV-kovettuvat liimat sekä muut fotokovettuvat järjestelmät saavat kiinnittymisen valon avulla. Silikoniliimat ovat joustavia ja kestävät lämpötilavaihteluita sekä kosteutta, mikä tekee niistä suosittuja tiivistysten ja joustavien liitosten kohteisiin.

Esikäsittely ja pintakäsittely ovat ratkaisevia. Ennen liimausta alustan on oltava puhdas, rasvaton ja riittävän karhennettu tai muun esikäsittelyn kautta yhteensopiva liiman kanssa. Valinta ja koostumus riippuvat materiaaleista, kuormituksesta, ympäristöolosuhteista sekä halutusta kestosta. Testaus on osa laatukontrollia ja voi sisältää vetolujuus- tai repeytymistestejä sekä vanhenemista ja lämpöstressiä koskevia kokeita.

Sovelluskohteita ovat rakennus- ja huonekaluteollisuus, autoteollisuus, elektroniikka, pakkaukset sekä tekstiiliteollisuus. Liimausmenetelmien valinta huomioi ympäristövaikutukset, turvallisuus ja kustannustehokkuuden.