liimapintaiset

Liimapintaiset on termi, jota käytetään suomenkielisessä teknisessä kielessä kuvaamaan rakenteita tai materiaaleja, joiden pinnoilla on adheesiokykyä hyödyntävä liima- tai tartunta-kerros. Käytännössä liimapintaiset tuotteet ovat sellaisia, joissa kiinnitys toiseen pintaan tapahtuu liimalla tai liimakerroksen avulla, ei pelkästään mekaanisilla kiinnityksillä.

Etymologisesti sana muodostuu sanoista liima (glue) ja pintainen (pinnan ominaisuus), viitaten adheesiokykyyn pintojen välillä. Termiä käytetään erityisesti kuvaamaan tuotteita, jotka on suunniteltu tarttumaan toisiinsa tai toisiin materiaaleihin ilman erillisiä kiinnittimiä.

Käyttökohteita ovat muun muassa pakkausteollisuus (itseliimautuvat etiketit, kartonkipinnat liimaamalla), rakennus- ja kalusteteollisuus (liima- tai teippipinnoitteiset levyt), elektroniikka (bonding-kalvot), sekä tekstiili- ja verhoilualat (liimapinnoitteiset kankaat). Liimapintaiset ratkaisut voivat varten olla sekä pysyviä että tilapäisiä kiinnitysratkaisuja.

Yleisiä ominaisuuksia ovat liimakerroksen adheesiokyky, asetusaika sekä sietokyky lämpötilalle ja kosteudelle. Käytössä huomioidaan myös valmistajan suositukset puhdistuksesta, varastoinnista ja elinikästä sekä mahdolliset aktivointi- tai kiinnitysmenetelmät, kuten paine- tai lämpöaktivointi.

Edut ovat nopea asennus, vähäinen tilantarve ja kiinnitys ilman mekaanisia ruuveja tai nauloja. Rajoituksia ovat herkkyys ympäristötekijöille, kuten pölylle, kosteudelle sekä UV-vaurioille, sekä liiman jälkivaikutukset alustan ulkonäköön tai eristykseen sekä mahdollinen hankaluus kiinnittää ja poistaa jälkiä jättämättä. Esimerkkejä liimapintaisista ratkaisuista ovat liima- ja teippipinnoitteiset levyt sekä kalvopohjaiset ratkaisut.