liimakerroksen

Liimakerroksen käsite viittaa kahden tai useamman materiaalin väliin sijoitettuun kerrokseen, joka muodostaa kiinnityksen liimalla. Liimakerroksen paksuus vaihtelee muutamasta mikrometristä useisiin millimetreihin riippuen käytetystä liimasta ja liimattavien pintojen ominaisuuksista.

Liimakerroksen valinta riippuu alustan materiaaleista, käyttölämpötiloista ja ympäristön rasituksista. Tavallisimpia liimoja ovat epoksit, polyuretaanit, silikonit sekä akrylaatit. Lisäksi käytössä voivat olla lämpöreaktiiviset liimat ja paineherkät liimat (PSA). Kovettuminen tapahtuu kemiallisena reaktiona, UV- tai lämpökovettuna riippuen liimasta.

Käyttömenetelmät vaihtelevat. Liimaa voidaan levittää tai ruiskuttaa ohuena kerroksena, laminoida kahdelle pinnalle ja kiinnittää paineen alla, tai ohjata UV- tai lämpökovetus tarpeen mukaan.

Tärkeitä ominaisuuksia ovat tarttuvuus ja lujuus sekä kimmoisuus, lämpötilan kesto, kemikaalien kestävyys ja kosteudenkestävyys. Pintojen esikäsittely on usein ratkaisevaa: puhdistus, karhennus, rasvojen poisto sekä mahdolliset esivalmisteet parantavat tarttuvuutta. Lämpölaajenemisen ja -erojen aiheuttamaa jännitystä on otettava huomioon suunnittelussa.

Esimerkkejä sovelluksista ovat elektroniikka (die-kiinnitys, piirilevyjen kiinnitys), puu- ja lastulevyteollisuus, lasi- ja rakennusmateriaalien kiinnitys sekä pakkaus- ja kuljetusalat.