liikkumiskyky

Liikkumiskyky tarkoittaa yksilön kykyä siirtyä paikoilta toisilleen ja liikkua erilaisten ympäristöjen vaatimissa tilanteissa. Se kattaa sekä perustoiminnot kuten seisomaan nousemisen ja kävelyn että monimutkaisemmat liikkeet, kuten portaiden nousemisen, käännökset ja esteiden ylittämisen. Liikkumiskyky on keskeinen osa toimintakykyä ja liittyy itsenäisyyteen, turvallisuuteen sekä osallistumiseen arjen aktiviteetteihin.

Liikkumiskyvyn osa-alueita ovat lihasvoima, nivelten liikkuvuus ja jäykkyyden väheneminen, tasapaino, koordinaatio sekä kestvyys ja kävelynopeus. Näihin vaikuttavat kipu, sairaudet (esimerkiksi osteoarthritis, sydän- ja verenkierto- ja neurologiset sairaudet), ikä, lihasmassan väheneminen sekä ympäristön esteet ja esteettömyys.

Arviointi ja seuranta perustuvat sekä objektiivisiin testeihin että potilaan omaan raportointiin. Käytettyjä mittareita ovat kävelynopeus, kuuden minuutin kävelytesti sekä Timed Up and Go -testi, sekä tasapainoa ja suoriutumista arvioivat kokeet kuten Bergin tasapainokriteerit tai Short Physical Performance Battery. Päivittäiset toiminnat kartoitetaan usein ADL- ja IADL-kyselyillä.

Liikkumiskyvyn heikentyminen liittyy suurempaan kaatumisriskiin, itsenäisyyden menettämiseen ja erilaisiin terveysrasitteisiin sekä kustannuksien kasvuun. Tekijöihin vaikuttavat sekä yksilölliset että ympäristölliset tekijät.

Edistäminen ja tukeminen painottuvat yksilölliseen liikuntaan, joka vahvistaa lihasvoimaa, tasapainoa ja kestävyyttä; tarvittaessa käytetään fysioterapiaa, toiminnallista harjoittelua sekä apuvälineitä ja ympäristön muokkauksia. Potilaan kokonaissuunnitelma huomioi kivun, motivaation ja turvallisuuden.