lihaskude

Lihaskude on kudos, joka mahdollistaa elimistön liikkeen ja asennon ylläpitämisen. Se jakaantuu kolmeen päätyyppiin: sileälihaskudos, sydänlihaskudos ja luustolihaslihaskudos.

Sileälihaskudos sijaitsee verisuonten ja sisäelinten seinämissä. Sen supistukset ovat pääosin tahdosta riippumattomia; ne voivat olla pitkiä ja pienikokoisia, ja niitä säätelee autonominen hermosto sekä paikalliset kemialliset tekijät.

Sydänlihaskudos muodostaa sydämen lihaksen. Se on poikkijuovainen kuin luustolihas, mutta soluja yhdistävät interkalaariset levyt ja sähköiset yhteydet, mikä mahdollistaa rytmisen ja koordinoinnin supistumisen.

Luustolihaslihaskudos vastaa tahdonalaisesta liikkeestä ja asennon ylläpidosta. Lihassolut ovat pitkiä, moninukleaarisia ja muodostavat sarkomeereista koostuvia striaatioita. Supistuminen tapahtuu motorisen hermoston välityksellä. Luustolihas myös uudistuu osittain satelliittsolujen avulla harjoituksen seurauksena.

Lihaskudoksen ympärillä on sidekudosta, joka muodostaa endomysiumin yksittäisten lihassyiden ympärille, perimysiumin lihasryhmien ympärille ja epimysiumin koko lihaksen ympärille. Kehitys alkaa mesodermistä; ikääntyessä lihasvoima ja palautuminen voivat heikentyä.

Sairauksia, jotka vaikuttavat lihaskudokseen, ovat muun muassa lihasdystrofiat ja muut myopatian muodot sekä neuromuskulaariset häiriöt, jotka heikentävät lihasvoimaa ja toimintakykyä.