levityskäytössä

Levityskäytössä on termi, jota käytetään kuvaamaan levitaation teknologioiden käyttöönottoa käytännön sovelluksissa. Se kattaa järjestelmät, joissa esineitä voidaan tukea tai käsitellä ilman kosketusta käyttämällä magneettisia, akustisia, optisia tai elektrostaattisia kenttiä.

Yleisimmät lähestymistavat ovat magneettinen levitaatio (maglev), joka hyödyntää magneettikenttiä vastustamaan painovoimaa; akustinen levitaatio, jossa seisovat ääniaallot torppaavat esineen; optinen levitaatio (optiset pinsetit) valon paineen avulla; sekä elektrostaattinen levitaatio sähkökenttien avulla. Jokaisella menetelmällä on omat vaatimuksensa materiaaleille, energialle ja ohjaukselle.

Sovelluksia ovat muun muassa liikenne (maglev-junat), tarkka käsittely ja hauraille esineille ilman kosketusta tapahtuva manuaalinen virittäminen, kontaktiiveton mittaus ja tarkastus, puolijohdeteollisuuden ja nanoteknologian valmistus sekä tutkimusympäristöt, joissa vähäinen kitka tai kontakti on ongelma. Tutkimuksessa levitaatio mahdollistaa materiaalien ominaisuuksien tutkimuksen ilman tarttuvia astioita.

Haasteita ovat vakauden ja suuntautumisen ylläpitäminen, energiatehokkuus, skaalaus, turvallisuusnäkökohdat sekä kustannukset. Materiaalien yhteensopivuus ja edistyneen ohjausjärjestelmän tarve rajoittavat laajaa käyttöönottoa. Tutkimus keskittyy yhä parempaan vakauteen, energian tarpeen pienentämiseen ja laajempaan teolliseen soveltamiseen.

Käsitteellä on juuret fysiikan kokeellisessa perinteessä 20. ja 21. vuosisadan vaihteessa, ja levitaatiota kehitetään edelleen nanoteknologian sekä avaruustutkimuksen tarpeisiin. Vaikka teknologia ei ole vielä yleisesti vakiintunutta, levitaatioon perustuvia menetelmiä pidetään yhä tärkeinä tietyillä aloilla ja kokeellisissa asennuksissa.