lepojännitteelle

Lepojännitteen käsite esiintyy sekä sähkötekniikassa että fysiologiassa. Se yleensä tarkoittaa jännitettä, joka vallitsee kahden pisteen välillä silloin, kun piiri ei ole kuormitettu tai solu levossa. Suomen kielen muotoksi termillä on myös taivutettu muoto lepojännitteelle, joka viittaa sanan lepojännite illatiiviseen (kohdatko kohti) muotoon.

Elektroniikassa lepojännite (open-circuit voltage) on jännite akku-, teho- tai signaalilähteessä, kun piiri on täysin auki eikä kuormaa ole kytketty. Lepojännite riippuu lähteen rakenteesta, sisäisestä resistanssista sekä ympäristötekijöistä kuten lämpötilasta. Mitattaessa lepojännite, pyritään mahdollisimman suureen mittaustarkkuuteen käyttämällä korkeaa impedanssia omaavaa mittausvälinettä, jotta piiri pysyy auki eikä kuorman kytkennän aiheuttama jännitehäviö vaikuta arvoon. Lepojännite antaa usein vihjeen lähteen todellisesta energiatasosta ja sen erilaisista nosto- tai laskutilanteista.

Fysiologiassa lepojännite viittaa solukalvon ilmenee olevaan levossa esiintyvään jännitteeseen eli resting membrane potentialiin. Tämä jännite johtuu ionien konsentraatioeroista sekä kalvon läpäisevyydestä eri ioneille; se on tyypillisesti noin -60…-70 millivoltia hermo- ja lihassoluissa, mutta arvo vaihtelee solutyypin mukaan. Lepojännite ylläpidetään pääosin Na+/K+-ATPaasin ja muiden ionikanavien toiminnan avulla. Kun solu saa ärsykkeen, jännite voi muuttua ja johtaa toimintapotentiaaliin.

Termiä lepojännitteelle käytetään kontekstista riippuen: elektronisessa yhteydessä kyse on avonaisesta piirijännitteestä, biomolekyylien ja neuronien tutkimuksessa taas solun levon jännitteestä.