lehtikasvit

Lehtikasvit ovat verisuonikasveja, jotka lisääntyvät itiöillä eivätkä siemenillä. Niihin kuuluvat erityisesti sanikkaiset (ferns) sekä niiden lähisukulaiset, ja ne muodostavat vanhan ja monimuotoisen kasviryhmän. Lehtikasvit ovat yleisiä sekä luonnossa että ihmisasutusten ympäristössä, ja niiden tunnusmerkkejä ovat lehdenkaltaiset frondit sekä rihmaston muodostama maaperäyhteys.

Elämäkiertonsa on kaksijakoinen: suurin osa lehtikasveista esiintyy aikuisena sporofyyttinä, joka on yleensä näkyvin ja pidempi-ikäinen kasvi. Gametofytti puolestaan on pienikokoinen, usein lyhytaikainen ja itsenäinen. Itiöt syntyvät sporangioissa, jotka sijaitsevat lehtien alapinnoilla nimetyillä sori-nimillä rakenteilla. Kun itiöt leviävät ja itävät kosteissa olosuhteissa, syntyy uusi kasvi.

Lehtikasvit viihtyvät kosteissa ja varjoisissa elinympäristöissä. Niitä tavataan metsien aluskasvillisuudessa, purojen varsilla sekä kosteikoilla ja rämeillä. Suomessa ne ovat yleisiä boreaalisen metsän osia ja kattavat laajan kirjonsa sekä luonnossa että puutarhoissa.

Käyttö ja merkitys: lehtikasvit ovat tärkeitä tutkimuskohteita, sillä niillä on pitkä evoluutiollinen historia ja ne auttavat ymmärtämään kasvien kehitystä. Lisäksi ne ovat koristekasveja sekä huone- että puutarhakäytössä ja niillä on merkitystä ekosysteemien monimuotoisuuden kannalta. Joillakin lajeilla on suojelullista arvoa, ja ne voivat toimia indikaattoreina kosteiden elinympäristöjen tilasta.