legitiimointi

Legitimointi tarkoittaa prosessia, jossa sääntö, instituutio tai toiminta saa hyväksynnän ja oikeutuksen sosiaalisessa kontekstissa. Legitimiteetti puolestaan viittaa siihen, että kyseinen kohde koetaan oikeutetuksi ja päteväksi. Legitiimiyden, legitimoinnin ja legitiimisyyden käsitteet voivat esiintyä eri konteksteissa politiikassa, hallinnossa, yritysmaailmassa sekä kansainvälisissä suhteissa.

Teoreettisesti legitimiteetti voidaan nähdä erilaisten perustelujen summana: laillinen oikeutus (lainsäädäntö ja sääntöjen noudattaminen), tehokkuus ja tuloksellisuus sekä normit, arvot ja oikeudenmukaisuus. Weberin käsitteet valtiovallan tyypeistä—perinteinen, karismaattinen ja laillislainainen auktoriteetti—auttavat ymmärtämään, miten yhteisöt voivat kontekstissaan pitää toimijat legitiimeinä, vaikka yksittäiset tilanteet poikkeaisivatkin.

Käytännössä legitiimointi ilmenee, kun sääntö tai toiminta koetaan oikeutetuksi sekä yleisön että toimijoiden keskuudessa. Tämä näkyy esimerkiksi suostumuksena noudattaa sääntöjä, luottamuksena instituutioon, koetulla oikeudenmukaisuudella ja kyvyllä ratkaista yhteisiä ongelmia. Legitimiteetin ylläpito vaatii usein läpinäkyvyyttä, vastuunpitoa, palvelun laatua sekä onnistuneita tuloksia.

Legitimointi on keskeinen tutkimus- ja arviointikohde politiikassa, hallinnossa ja organisaatioissa. Sen mittaaminen perustuu muun muassa luottamuksen tasoon, yleisön hyväksyntään, toiminnan oikeudenmukaisuuteen, sekä sen kykyyn tuottaa toivottuja tuloksia. Kritiikkiä kohdistuu siihen, että legitiimiys on usein suhteellista ja kontekstisidonnaista, ja siihen voi vaikuttaa retoriikka sekä manipulaatio.