lausutapaa

Lausutapaa on suomalainen termi, jolla tarkoitetaan kielen puhuttamisen tapaa tai ilmaisutapaa. Se kattaa sekä segmentaaliset piirteet eli ääniyksiköiden toteutuksen (vokaalien ja konsonanttien ääntämisen laatu ja pituus) että suprasegmentaaliset piirteet kuten painon, rytmin ja intonaation. Lausutapaa vaihtelee puhujan murteen, kielenopetuksen tilanteen ja sosiaalisen kontekstin mukaan; alueellinen ja sosiaalinen vaihtelu on yleistä.

Kielitieteessä lausutapaa käytetään murre- ja vaihtelututkimuksessa sekä kielenopetuksessa: sen avulla kuvataan, miten standardi suomen lausuminen eroaa eri murteiden tavasta puhuttuna ja miten puhujat sopeutuvat erilaisiin kommunikaatiotilanteisiin. Lausutapaa dokumentoidaan äänitteiden ja fonettisten transkriptioiden (yleisesti IPA) avulla. Suomen standardi lausutapaa kuvaavat sanakirjat ja kielioppaat, mutta tutkijat huomioivat jatkuvasti alueelliset vaihtelut sekä yksilölliset piirteet.

Arjessa lausutapaa tarkastellaan myös käytännön kielenopetuksessa: opettajat voivat opettaa standardin lausumista tai antavat välineitä paikallisen variaation ymmärtämiseen. Lausutapaa on tärkeä osa murretta ja keskustelun sujuvuutta sekä viestinnän kontekstin tulkintaa.

---