lateralisaatiota

Lateralisaatio tai aivoperäinen lateralisaatio tarkoittaa aivojen toiminnallista ja usein rakenteellista asymmetriaa, jossa tietyt kognitiiviset tehtävät tulevat pääasiassa yhdestä aivopuoliskosta. Tämä ei tarkoita että toinen puolisko olisi täysin suljettu toiselta toiminnoilta, vaan kyse on yleensä suurista eristä, joissa toiminnot ovat vahvemmin kytkeytyneinä toiseen puoliskoon.

Yleisessä kuvassa vasen aivopuolisko on yhdistettävissä kielellisiin toimintoihin, kieliluovaan tuottamiseen sekä analyyttiseen, sekvenssien mukaiseen käsittelyyn. Oikea puolisko taas on usein yhteydessä visuaal- ja spatiaalisiin tehtäviin, kokonaisvaltaiseen hahmottamiseen sekä tunteiden ja prosodian tulkintaan. On kuitenkin tärkeää huomata, että yllä mainitut suunnat eivät päde kaikille: laaja variaatio esiintyy yksilöittäin ja eri yksilöt voivat olla erilaisia riippuen esimerkiksi kielestä ja kokemuksesta.

Lateralisaatio kehittyy varhain elämän aikana ja voi osoittaa plastisuutta vammojen jälkeen. Joskus aivovaurion tai –leikkauksen yhteydessä potilaan kielellinen toiminta siirtyy osittain toispuoleiseen alueeseen, mikä kuvaa aivojen kykyä sopeutua. Lääketieteessä language lateralizationin selvittäminen ennen kirurgisia toimenpiteitä on tärkeää; käytettyjä menetelmiä ovat funktionaalinen magneettikuvaus ja Wadan testi.

Tutkimuslähteet ovat historiallisesti yhdistäneet lateralisaation tyypillisesti vasemman ja oikean aivopuoliskon eriytyneisiin tehtäviin; 1900-luvun puolivälissä Broca ja Wernicke kuvasivat kielellisen toiminnan paikantumista. Myöhemmin split-brain -tutkimukset Gazzanigan ja Sperryn johtamina vahvistivat aivojen molemminpuolisen yhteistyön ja yksilöllisen erilaisuuden.