laskukoneiden

Laskukoneet ovat laskutoimituksia automatisoivia laitteita, jotka voivat käsitellä aritmeettisia operaatioita kuten yhteen-, vähennys-, kertolasku- ja jakolaskuja sekä joidenkin laitteiden tapauksessa tallentaa ja hakea dataa. Ne kattavat mekaaniset, sähkömekaaniset sekä myöhemmin elektroniset laitteet, joilla on ollut keskeinen rooli numeerisen työn tekemisessä ennen ja osin rinnalla varhaista tietotekniikkaa.

Historian kehitys jakautuu useisiin vaiheisiin. Alkuvaiheessa käytettiin abakusta ja muita laskutapoja vanhoissa kulttuureissa. 1600-luvulla Blaise Pascal kehitti pascalin laskukoneen, ja Gottfried Wilhelm Leibniz suunnitteli edistyneemmän Step Reckonerin. 1800-luvulla Charles Babbage hahmotteli Difference Engineä ja Analytical Engineä, jotka tarjosivat ohjelmoitavuuden ja muistitoiminnon ideat. 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa kehitettiin monia mekaanisia laskimia, kuten Arithmometer sekä Curta-laskin, ja useita sähkömekaanisia lisäyslaitteita kaupallisessa käytössä. Puhdasta laskutekniikkaa laajasti täydensivät varhaiset punnitetut kortti -järjestelmät, joita käytettiin muun muassa tilastointiin ja datan käsittelyyn.

20. vuosisadan puoliväliin mennessä elektroniset laskukoneet ja tietokoneet alkoivat syrjäyttää mekaaniset laitteet kestävyyden, nopeuden ja monimutkaisten tehtävien suorituskyvyn vuoksi. Laskukoneiden perusperiaatteet vaikuttivat kuitenkin merkittävästi moderniin tietotekniikkaan, ohjelmointiin ja automatisointiin. Nykyään termillä “laskukone” viitataan sekä edelleen käytössä oleviin erikoislaitteisiin että yleisemmin digitaalisiin tietokoneisiin.