laskimoverenkierron

Laskimoverenkierto on verenkiertoelimistön osa, joka palauttaa kudoksista veren sydämeen. Se vastaa paluuveren kiertoa oikeaan eteiseen, josta veri siirtyy oikeaan kammioon ja edelleen keuhkoihin kiertoon. Laskimovereno muodostavat syviä ja pinnallisia laskimoita, ja paineen taso on paljon alhaisempi kuin valtimoissa. Laskimoita käytetään suurina kapasiteettivälineinä, jotka voivat varastoida suuria määriä verta.

Anatomisesti laskimoverenkierrossa on sekä pinnallisia että syviä laskimoita. Syvät laskimot kulkevat lihasten ympärillä ja ovat vastuussa suurimmasta osasta veren paluusta sydämeen; pinnalliset laskimot kulkevat ihon alla ja voivat laajentua varjoiksi. Verenkierto johtaa veren ylävartalosta ja alavartalosta yläonttolaskimon (vena cava superior) ja alaonttolaskimon (vena cava inferior) kautta oikeaan eteiseen. Maksalaskimot, munuaislaskimot ja portaalijärjestelmä kuuluvat laajempaan verenkiertoon, jossa maksan kautta kiertävä veri palautuu lopulta sydämeen. Laskimoissa on venttiileja, jotka estävät takaisinvirtauksen ja varmistavat oikean suunnan verenpalautuksessa.

Fysiologisesti laskimoverenkiertoa edistävät lihas- ja hengityspumput sekä kehon asento. Lihas pumppaa liikkuva veri kohti sydäntä, ja hengitys muuttaa levossa rintakehän ja vatsaontelon paineita siten, että paluu sydämeen helpottuu. Laskimoiden kimmoisuus mahdollistaa kudosten verimäärän säätelyn ja veren tilapäisen varastoinnin.

Kliinisesti laskimoverenkiertoon liittyy esimerkiksi krooninen laskimofunktiokö, laskimoiden vajaatoiminta, suonikohjut, syvät laskimotukokset ja keuhkoembolia. Diagnostiikka sisältää doppler-ultraäänen ja verisuonitutkimukset; hoito voi olla kompressiopakkauksia, elämäntapamuutoksia sekä antikoagulantti- tai kirurgisia toimenpiteitä.