lasiaisonteloon

Lasiaisontelo on silmän takaosa, tila linssin takana ja verkkokalvon edessä. Se muodostaa suurimman osan silmän posterior segmentistä ja on täytetty lasiaislikvorilla, gelimäisellä, läpinäkyvällä aineella. Lasiaislikvor koostuu pääasiassa vedestä sekä kollageenikuituista ja hyaluronihaposta, ja se antaa silmälle muodon sekä vaimentaa iskuja. Lasiaisonteloon liittyy kiinnittyminen retinaan: lasiaisliima pitää kiinnittymää lasiaisliet retinaan erityisesti ora serrata -alueen sekä alueen lähellä posteriorista linssin kapselia. Iän myötä lasiaisontelon rakenne voi muuttua ja tapahtua lasiaisontelon takaosan irtoamista (posterior vitreous detachment, PVD).

Funktionaalisesti lasiaisontelo tukee verkkokalvoa, mahdollistaa silmän rakenteellisen vakauden ja osaltaan transmittoi valoa verkkokalvolle. Se toimii myös näkökentän fyysisenä tukena ja osallistuu silmän anatomian tasapainon ylläpitoon.

Kliinisesti lasiaisonteloon liittyy monenlaisia tiloja: kelluvat valkoiset tai mustat floaters, lasiaisontelon verenvuodot tai liikkeet voivat heikentää näköä, ja PVD voi johtaa verkkokalvon repeämiin tai irtoamiseen. Silmäparantajan seuranta on tärkeää, jos huomataan äkillisiä näkömuutoksia.

Diagnoosi tehdään oftalmoskopian, optisen koherenssitomografian (OCT) sekä tarvittaessa B-kulman ultraäänitutkimuksen avulla. Tuttujen hoitomuotojen ydin on laserhoito mahdollisesti verkkokalvon repeämien ehkäisemiseksi sekä tarvittaessa intravitrealiset lääkespalvelut: lääkkeet voidaan annostella suoraan lasiaisonteloon (intravitreal injections), esimerkiksi anti-VEGF- tai kortikosteroidihoitoina ikärappeuman, diabeteksen retinopatian tai tulehdusten hoidossa. Injektioihin liittyy riskejä, kuten endoftalmiitti, kohonnut silmänpaine sekä harvinaisena komplikaationa retinaltuho.