lapsityövoiman

Lapsityövoima tarkoittaa lasten tai nuorten tekemää työtä, jonka harjoittaminen voi estää koulunkäyntiä, haitata terveyttä tai kehitystä tai altistaa hyväksikäytölle. Ikärajat ja mahdollisuudet työllistyä määritellään maakohtaisesti, ja yleisesti lapsityövoimaan katsotaan alle maan vähimmäisikärajan olevaa työskentelyä sekä muuta työtä, joka on haitallista tai kehityksen kannalta ongelmallista.

Kansainvälisesti lapsityövoimaa säätelevat ILO:n sopimukset, kuten Minimum Age Convention (C138) ja Worst Forms of Child Labour Convention (C182). Näiden tavoitteena on asettaa vähimmäisikätyölle rajat ja poistaa pahimmat muodot. Maakohtaiset lait ja käytännöt voivat kuitenkin poiketa toisistaan, ja valvonta sekä toimeenpano ovat usein haasteellisia etenkin epävirallisella ja maataloudessa painottuvalla sektorilla.

Sektorit ja tilanteet: Lapsityövoimaa esiintyy edelleen erityisesti maataloudessa, epävirallisessa tai pienyritysten työssä sekä kotitalouksien työssä. Köyhyys, rajoitettu pääsy koulutukseen ja perheen toimeentulo voivat lisätä riskiä lasten työllistymiselle.

Seuraukset ja politiikat: Pitkäaikainen työ voi vaarantaa terveyden, heikentää koulutuksen mahdollisuuksia ja rajoittaa tulevia tulonmuodostuksen mahdollisuuksia. Toimenpiteisiin kuuluvat ilmaisen ja laadukkaan koulutuksen turvaaminen, sosiaalinen suojelu, perheiden tulonsiirrot sekä työolojen ja toimitusketjujen valvonta.

Kehitys: Monissa maissa lapsityövoiman määrä on vähentynyt, mutta haasteita esiintyy edelleen erityisesti kehittyvissä maissa ja maaseudulla. Keskusteluissa pohditaan, millaista työtä lapsille sallitaan ja miten suojella heitä parhaiten sekä turvata koulutus.