laminaatioihin

Laminaatio tarkoittaa prosessia sekä lopputuotetta, jossa useita ohuia kerroksia yhdistetään kiinnittämällä ne toisiinsa. Laminaatiot voivat koostua puusta, paperista, tekstiileistä, lasista, hiilestä tai muista materiaaleista, ja niitä käytetään monilla aloilla rakennustekniikasta elektroniikkaan ja geologiaan. Termiä käytetään sekä yksittäisistä kerroksista koostuvista levyistä (laminaattilevyt) että kerrosten kokonaisuudesta, kuten komposiiittiratkaisuista.

Sovelluksia ovat esimerkiksi puurakenteiden laminaatit, kuten vaneri ja kuitulaminaatit, sekä komposiittisäteilöt, jotka yhdistävät kestävyyden keveyteen. Sähkö- ja magnetiikkateollisuudessa laminoidujen pelti- tai teräskerrosten rakennetta käytetään muuntajien ja moottorien ytimissä. Geologiassa laminaatio viittaa sedimenttikivien ohuihin kerroksiin, jotka muodostuivat toistuvissa ympäristöolosuhteissa. Myös lasi- ja keramiikkateollisuudessa käytetään laminoituja rakenteita kerrosten yhdistämiseen.

Valmistusprosessi koostuu kerrosten asettamisesta päällekkäin, liimaamisesta ja kovettamisesta joko kuumassa ja puristamalla (kuumalaminaatio) tai kylmässä tilassa (kylmälaminaatio). Liima-aineina käytetään yleisesti fenoliformaldehydejä, ureaa ja melamiini-formaldehyde-liimoja sekä moderneissa komposiiteissa polymeeriliimoja. Laminaatioiden etuja ovat parantunut lujuus, jäykkyys ja muotoilun hallittavuus sekä usein kevyempi rakenne; haittoja ovat delaminaatioriski kosteudessa, anisotrooppinen lujuus sekä valmistus- ja kustannuskynnys.