lakkauksen

Lakkauksen on pintakäsittelymenetelmä, jossa pinnalle levitetään lakkapohjainen aine. Lakkakerros muodostaa sekä suojan että usein koristeellisen viimeistelyn puulle, metallille ja muille alustoille. Tämän käsittelyn tavoitteena on parantaa kestävyyttä sekä antaa haluttu kiilto tai mattaisen ulkonäön.

Tyypillisiä lakkoja ovat nitrocelluloosalakat, polyuretaanilakat, akryylilakat ja alkydilakat. Vesipohjaiset lakat ovat ympäristö- ja käyttäjäystävällisempiä kuin liuottimipohjaiset, mutta valintaan vaikuttavat haluttu kiilto, kuivumisajat ja käyttökohde. Lakkauksen voi toteuttaa pensselöimällä, ruiskuttamalla tai upottamalla.

Valmistelu on tärkeää: pinta on oltava puhdas, kuiva ja hiottu, mahdollisesti tasoitettu pohjamaalilla. Useita kerroksia rakennetaan halutun lopputuloksen mukaan; jokaisen kerroksen annetaan kuivua ja kevyesti hioa ennen seuraavaa. Hyvä ilmanvaihto ja asianmukaiset liuottimet ovat oleellisia.

Käyttökohteita ovat huonekalut, sisätilojen puupinnat, soittimet ja muut puu- sekä metallipinnoitteet. Ominaisuudet riippuvat lakatyyppistä: kiilto, syvyys, kulutuskestävyys ja UV-suoja voivat vaihdella. Nitro-lakat voivat kellastua ajan myötä, kun taas vesipohjaiset lakat tarjoavat usein puhtaan ulkonäön ja pienemmän hajun.

Turvallisuus ja ympäristö: käyttötilanteissa on varmistettava hyvä ilmanvaihto; suositellaan hengityssuojainta ja suojalaseja. Lakkauksia pyritään vähentämään ympäristövaikutuksia, esimerkiksi siirtymällä enemmän vesipohjaisiin lakkoihin. Lakkauksen historia ulottuu sekä Kiinan- ja Japanin urushi-lakkaukseen että eurooppalaiseen puulakkaukseen, ja moderni teollinen lakkateollisuus on kehittynyt 1800–1900-luvuilla.