lajittelukeskuksissa

Lajittelukeskukset ovat kierrätyksen ja jätehuollon keskeisiä kohteita, joissa vastaanotetaan, lajitetaan ja esikäsitellään jätettä ennen loppukäsittelyä. Niiden tarkoituksena on maksimoida kierrätettävien materiaalien talteenotto ja vähentää kaatopaikalle päätyvän jätteen määrää. Keskukset toimivat yleensä osana kaupungin tai alueen jätehuoltojärjestelmää ja noudattavat sekä kansallista että EU-täältä peräisin olevaa jätelainsäädäntöä sekä kiertotalouden tavoitteita.

Toiminta alkaa jätteiden ja kierrätysmateriaalien vastaanotolla, jonka jälkeen materiaalit jaotellaan ja esikäsitellään välittömästi. Epäkelvot tai energiajätteeksi soveltuvat jakeet ohjataan asianmukaisiin prosesseihin, kun taas kierrätysvirrat sijoitetaan omiin käsittelylinjoihinsa. Prosessi yhdistää sekä manuaalista että mekaanista lajittelua ja on useimmiten jatkuvaa ja automatisoitua. Keskeisiä laitteita ovat kuljettimet, trommelit, magneettiset erotuslaitteet sekä edistykselliset optiset ja suurta nopeutta hyödyntävät sensorijärjestelmät, kuten near-infrared (NIR) -lajittelut. NIR-sensorit erotteleivat eri muovilaadut ja paperin muista jakeista. Muita tekijöitä voivat olla ilmavirrat ja erilaiset erotusmenetelmät, jotka parantavat lajittelun tehokkuutta.

Lajittelukeskuksista syntyy erillisiä virtoja, kuten paperi- ja kartonki-, lasi-, metalli- sekä muovivirrat, sekä biojätteen tai energiajätteen tapaukset, joiden käsittely vaihtelee riippuen alueen järjestelmästä. Lajittelun päätyötulos on puhtaammat kierrätys- ja energiajäteinä käytettävät virrat sekä vähäinen epäkelvonen määrä.

Henkilöstö koostuu teknikoista, operoijista ja laadunvalvonnasta. Turvallisuus, melu, pöly ja ilmanlaatu ovat keskeisiä seikkoja työskentelyssä. Lajittelukeskukset kehittävät jatkuvasti automaatiota ja digitaalista seurantaansa vastatakseen kontaminaation haasteisiin, parantaakseen lajittelun laatua ja tukevakseen kiertotaloutta.