laitteistoverkkoja

Laitteistoverkkoja ovat verkkoja, joissa fyysinen verkkolaitteisto ja sen hallintajärjestelmät ovat keskeisessä roolissa. Tällaiset verkot rakentuvat usein perinteisistä laitteista kuten kytkimistä, reitittimistä, palomuureista sekä kaapeloinnista ja muusta infrastruktuurista. Laitteistoverkkoja voidaan käyttää sekä pienissä toimistoversioissa (LAN) että suurissa datakeskus- ja teollisuusympäristöissä (WAN/metro-verkot).

Keskeisiä komponentteja ovat kytkimet ja reitittimet, palomuurit ja muut turvahardware-laitteet, palvelimet sekä varavirtalähteet ja jäähdytysratkaisut. Hallinta tapahtuu tavallisesti paikallisesti tai keskitetysti hallintajärjestelmän kautta, ja konfiguraatiot on sidottu fyysiseen laitteistoon. Verkkojen arkkitehtuuri painottaa usein fyysistä erottelua, suorituskykyä ja luotettavuutta.

Tyypillisiä käyttökohteita ovat yritysverkot, datakeskusinfrastruktuuri sekä teollisuus- ja kriittisen infrastruktuurin verkot, joissa vaaditaan alhaista latenssia, korkeaa vakauden tasoa sekä fyysistä eristystä turvallisuuden ja suorituskyvyn takaamiseksi. Laitteistoverkko voi muodostua yhdestä tai useammasta fyysisestä verkosta.

Edut ovat korkea suorituskyky, vakaus ja hallinnan suoruus fyysisen infrastruktuurin kautta. Haittoja ovat suurimmat investointikustannukset, tilantarve, jäähdytys- ja sähkötarve sekä laitteistokohtainen ylläpito. Verkon laajentaminen voi olla työvoima- ja tilatarpeeltaan vaativaa.

Nykyisin laitteistoverkkoja kehitetään usein hybridiratkaisuina, joissa fyysinen infrastruktuuri yhdistyy ohjelmistopohjaisiin hallintakerroksiin sekä SDN/NFV-periaatteisiin, tarjoten sekä suorituskykyä että joustavuutta.