laitteistotoimintoihin

Termi "laitteistotoimintoihin" on suomen kielen ilmaisuna epätavallinen muoto, mutta viittaa käytännössä laitteiston tarjoamiin toimintoihin tai pääsyyn niihin. Laitteistotoiminnot käsittävät fyysisen laitteiston suorittamat toiminnot, kuten tiedonsiirron I/O-väylillä, keskeytyskäsittelyn, suoran muistansiirron (DMA), virranhallinnan, kellosignaalit sekä antureiden ja toimilaitteiden ohjauksen.

Tietojenkäsittelyn ja sulautettujen järjestelmien kontekstissa laitteistotoimintoihin pääsy ja niiden hallinta toteutetaan usein laiteajureiden, laiteohjelmiston (firmwaren), laitekohtaisen mikrokoodin tai käyttöjärjestelmän laiteabstraktiokerroksen (HAL) kautta. Standardit kuten PCI, USB, ACPI sekä kenttäväylät kuten I²C ja SPI määrittelevät rajapintoja ja protokollia, joilla ohjelmisto kommunikoi laitteiston kanssa.

Tietoturvan ja vakauden kannalta laitteistotoimintoihin liittyy erityisiä riskejä: luvaton pääsy voi mahdollistaa haitallisen laitteiston hyödyntämisen, ajuriongelmat voivat johtaa järjestelmän kaatumiseen ja firmware-hyökkäykset voivat olla vaikeasti havaittavia. Virtualisointi- ja säilöntämenetelmät (sandboxing) rajoittavat käyttöoikeuksia, ja käyttöjärjestelmät valvovat yleensä, mitkä sovellukset saavat suoran pääsyn laitteistoon.

Laitteistotoimintoihin liittyvä kehitys korostaa yhteentoimivuutta, tehokkuutta ja turvallisuutta, kun sekä laitteisto- että ohjelmistokomponentit määrittelevät yhdessä järjestelmän mahdollisuudet.