laitosvankiloiden

Laitosvankilat ovat Suomessa suljettuja vankiloita, joissa vangit pidetään eristettynä yhteiskunnasta rangaistuksen aikana tai odottaessa oikeudenkäyntiä. Ne muodostavat keskeisen osan rikosseuraamusjärjestelmästä, jonka tavoitteena on sekä rangaistuksen toimeenpano että vankien kuntouttaminen ja valmiuksien kehittäminen paluuseen yhteiskuntaan. Toiminnan järjestämisestä vastaa Rikosseuraamusvirasto, joka huolehtii vankiloiden ylläpidosta, turvallisuudesta sekä asiakkaiden oikeuksien ja terveydentilan turvaamisesta.

Laitosvankiloissa on erilaisia osastoja ja yksiköitä, joilla on eri turvatasot sekä toiminnalliset painopisteet. Vangeille tarjotaan koulutusta ja ammatillista opetusta, työtoimintaa sekä terveydenhuoltoa, mielenterveys- ja päihdetyön palveluita. Lisäksi ohjelmiin kuuluu arjenhallinnan taitojen kehittäminen sekä valmennus kohti parempaa sopeutumista yhteiskuntaan. Päätökset koulutuksesta, siirrosta avo- tai muuhun lievempään seuraamukseen sekä mahdollisista vapautuksista tehdään yksilöllisesti riskinarviointien ja moniammatillisen arvion pohjalta.

Historiaa tarkasteltaessa laitossvankiloiden kehitys Suomessa liittyy 1800–1900-lukujen vankilauudistuksiin ja myöhempiin kehityssuuntiin, jotka korostavat kuntoutusta ja yhdyskuntaseuraamuksia. Viime vuosikymmeninä on lisätty näiden laitosten roolia osana kokonaisuutta, jossa korostetaan turvallisuuden, inhimillisten oikeuksien ja rikoksenuutteen riskinarvioinnin tasapainoa sekä mahdollisuuksia asteittaiseen siirtymiseen avovankiloihin ja yhteiskuntakelpoisempaan elämään.