lainsäädäntävaltaan

Lainsäädäntövalta tarkoittaa valtaa säädellä lakeja sekä muuta oikeudellista normistoa. Se on yleensä yksi valtion kolmesta vallan haarasta, ja sen tarkoituksena on luoda vahvat, ennustettavat pelisäännöt sekä varmistaa oikeusjärjestyksen perusperiaatteet. Lainsäädäntövalta voi jakautua sekä kansallisesti että paikallisesti, ja sen käyttöön liittyy erilaisia mekanismeja, joiden tarkoituksena on turvata oikeusvaltioperiaatteen toteutuminen.

Rahoitus, ulkoasiat ja muut kansainväliset sitoumukset sekä monet muut lakisäädökset säädetään usein lainsäätäjän toimesta. Usein laki syntyy hallituksen esityksen, yksittäisten kansanedustajien aloitteiden tai komiteoiden valmistelun kautta, ja sitä käsitellään useissa vaiheissa vähintään lukemisen ja äänestyksen kautta. Monissa maissa järjestelmä on kaksikamarinen, mutta on myös yksikamarisia parlamentteja.

Parlamentilla on yleensä vastuu lakien hyväksymisestä sekä budjetin vahvistamisesta. Lisäksi lainsäädäntövaltaan kuuluu mahdollisesti perustuslaillisten muutosten valmistelu ja hyväksyminen, sekä valtionhallinnon toiminnan lainmukaisuuden valvonta. Toimeenpanovalta, kuten hallitus, käyttää hyväksyttyjä lakeja, kun taas oikeuslaitos tulkitsee niiden soveltamista ja ratkaisee mahdolliset riita- tai perustuslailliset kysymykset.

Lainsäädäntövaltaan liittyy myös demokraattinen vastuullisuus: vaalit, poliittinen vastuunkantaminen ja julkinen valvonta varmistavat, että lainsäädäntö heijastaa kansalaisten tahtoa sekä riittävät suojaamaan perus- ja ihmisoikeuksia. Lainsäädäntövaltaa rajaa yleensä perustuslaki, viranomaisten toimivallan jakautuminen sekä oikeuslaitoksen valvonta.