lainauksista

Lainauksista tarkoitetaan toisen kirjoittajan sanoman suoraa tai välillistä toistamista. Lainauksia on kahta päätyyppiä: suora lainaus, jossa alkuperäinen sanamuoto toistetaan täsmällisesti, sekä epäsuora lainaus eli parafraasi, jossa viestin sisältö esitetään omilla sanoilla. Lainauksia käytetään todistamaan väitteitä, havainnollistamaan ilmaisua tai tarjoamaan esimerkkejä. Lainauksien käyttö vaatii lähteen asianmukaista merkitsemistä, jotta lukija voi löytää alkuperäisen lähteen.

Käyttö ja muotoilu: Lyhyet lainaukset sijoitetaan tekstiin lainausmerkkien sisälle ja niihin lisätään lähdeviite. Pitkät lainaukset asetetaan erilliselle kappaleelle sisennettynä, ilman lainausmerkkejä (blokkilainaus). Mikäli lainauksessa tarvitsee tehdä muutoksia, ne merkitään hakasulkeilla; lisäykset ja muutokset ilmoitetaan näin. Ellipsit kolmen pisteen merkinnänä osoittavat puuttuvia osia. Lainauksia käytettäessä on tärkeää säilyttää alkuperäisen merkityksen todentaminen.

Viitteet ja oikeudet: Jokainen lainaus on liitettävä lähdeviitteeseen. Lähdeviite sisältää yleensä tekijän nimen, julkaisuvuoden ja sivun, jos tiedot ovat saatavilla. Eri viittaustyylit määrittelevät tarkat säännöt; yleisimmin käytetyt suomalaisessa tieteellisessä kirjoittamisessa ovat APA-, MLA-, Chicago- ja Harvard-tyylit.

Etiikka ja oikeudet: Lainauksilla kunnioitetaan tekijänoikeuksia ja vältetään plagiaatti. Lainauksia tulisi käyttää kohtuullisesti, ja oma analyyse sekä tulkinta ovat tärkeitä. Pelkästään lainauksia kopioiminen ilman lähteitä on epäeettistä ja voi rikkoa tekijänoikeuksia.