lainanhoitokustannuksista

Lainanhoitokustannuksilla tarkoitetaan laina-ajan aikana syntyviä kuluja, jotka liittyvät lainan ylläpitoon ja rahoituksen järjestämiseen. Keskeisimpiä kustannuseriä ovat korko sekä lainanhoitoon liittyvät palvelu- ja tilinhoitomaksut. Korko määrittää lainan rahoittajan saamankin tuoton, mutta korkojen lisäksi syntyy kustannuksia muun muassa tilinhoitomaksujen, avaus- tai järjestelymaksujen sekä mahdollisten vakuutusten muodossa. Nämä kustannukset ovat erillisiä lainan pääomasta eli takaisinmaksettavasta summasta.

Yleisimät kustannukset ovat: korko, tilinhoitomaksut, lainan avaus- ja järjestelymaksut sekä mahdolliset vakuutukset. Lisäksi voidaan periä myöhästymis- tai perintämaksuja. Osa kuluista on kertaluonteisia (esimerkiksi avausmaksut), osa toistuvia (esimerkiksi kuukausittainen tilinhoito).

Lainan vertailussa käytetään usein APR:ia eli vuosikustannusprosenttia, joka kuvaa lainan kokonaista vuotuista kustannusta ottaen huomioon koron sekä muut kulut. Lainan kokonaiskustannukset riippuvat koron tasosta, laina-ajasta sekä mahdollisista kuluista ja niiden ajoituksesta. Pääomaa maksetaan erikseen takaisin, eikä sitä pidä tulkita osaksi lainanhoitokustannuksia.

Kustannuksia voi vaikuttaa useilla tavoilla: kilpailuttamalla tarjouksia, neuvottelemalla koroista ja kuluista, harkitsemalla kiinteän tai vaihtuvan koron vaihtoehtoja sekä tarkistamalla ennenaikaisen takaisinmaksun ehdot. Myös vakuutusten tarve ja kattavuus on syytä arvioida huolellisesti, sekä pohtia lainan kokonaiskestävän aikavälin vaikutusta kustannuksiin. Refinansointi voi toisinaan pienentää kustannuksia.

Suomessa lainanhoitokustannukset ovat osa kuluttajansuojan piiriä, ja luotonantajia koskevat säännökset sekä kustannusten läpinäkyvyys turvaavat lainanhakijan asemaa. Verotuksessa korkojen vähennysoikeus asuntolainasta voi pienentää maksettavaa verotusta; tarkka määrä riippuu voimassa olevista säännöksistä ja verotuksesta.