laajennuskortit

Laajennuskortit ovat tietokoneen lisäkortteja, jotka asennetaan emolevyn laajennuspaikkoihin lisätäkseen toimintoja tai parantaakseen suorituskykyä. Kortit sisältävät ohjainpiirejä ja liitäntöjä sekä mahdollistavat yhteyden muuhun järjestelmään ilman, että koko kokonaisuutta tarvitse vaihtaa.

Yleisimmät tyypit laajennuskorteissa ovat näytönohjain (grafiikkakortti), äänikortti, verkkokortti (NIC), tallennuskortit kuten SATA- tai RAID-kortit sekä USB- tai Ethernet-lisäkortit. Erikoiskortteja ovat esimerkiksi Fibre Channel- ja SCSI-kortit sekä kortit, jotka lisäävät ylimääräisiä PCIe-kaistanleveyksiä tai erityisiä liitäntöjä.

Laajennuskorttien liitäntöinä käytetään nykyisin eniten PCI Express (PCIe) -standaalia, joka korvasi vanhemmat PCI-, PCI-X- ja AGP-tyypit. PCIe-kortin suorituskyky riippuu käytetyn slotin kaistasta (esim. x1, x4, x8, x16) sekä emolevyn tuesta. Yleisesti modernit kotarjot käyttävät PCIeä, kun taas vanhemmat järjestelmät voivat tukea vain PCI tai PCI-X -kortteja.

Asennus ja käyttöönotto tapahtuvat yleensä kotelon avaamisen jälkeen: kortti asetetaan asianmukaiseen slottiin ja tarvittaessa liitetään virta tai lisäjohdot. Käyttöjärjestelmä vaatii ajurit, joita tarjotaan useimmiten valmistajan tai open-source-projektien toimesta. Ajurion liittyvät yhteensopivuudet voivat vaihdella käyttöjärjestelmän mukaan.

Laajennuskortit mahdollistavat järjestelmän räätälöinnin ja palvelu- sekä työasemasovellusten tehostamisen, mutta ne voivat vaatia tilaa, virtalähdettä ja yhteensopivuutta sekä emolevyn että käyttöjärjestelmän kanssa.