lämmönsiirtopinnasta

Lämmönsiirtopinta on fysikaalinen raja-alue tai pinta, jonka kautta lämpöenergia siirtyy kahden eri väliaineen välillä tai väliaineen sisällä. Lämmönsiirto voi tapahtua johtumisen, konvektion tai säteilyn kautta, ja lämmönsiirtopinnan ominaisuuksilla on merkittävä vaikutus siirron tehokkuuteen.

Yleisimpiä lämmönsiirtopintojen muotoja ovat tasaiset levyt, putkien seinämät ja epäsäännölliset pinnat. Esimerkiksi lämmönvaihtimissa lämmönsiirtopinta on usein muodostettu sarjasta ohuita putkia tai levyjä, joiden avulla maksimoidaan kosketuspinta-ala lämpimän ja kylmän väliaineen välillä. Metallit, kuten teräs, kupari ja alumiini, ovat yleisiä lämmönsiirtopintojen materiaaleja niiden hyvän lämmönjohtavuuden vuoksi. Myös keraamisia ja komposiittimateriaaleja käytetään tietyissä sovelluksissa.

Lämmönsiirtopinnan tehokkuuteen vaikuttavat sen pinta-ala, materiaalin lämmönjohtavuus, pinnan karheus ja puhtaus sekä väliaineiden virtausolosuhteet. Likaantuminen tai kerrostumat pinnalla voivat heikentää lämmönsiirtoa merkittävästi, minkä vuoksi pintojen säännöllinen puhdistus on tärkeää monissa teollisissa prosesseissa. Sovelluksia, joissa lämmönsiirtopintoja hyödynnetään, ovat muun muassa lämmitys-, jäähdytys- ja ilmankäsittelyjärjestelmät, moottorit, voimalaitokset ja elektronisten laitteiden jäähdytys.