käyttökokonaisuudet

Käyttökokonaisuudet ovat tietojärjestelmissä ja prosessi- ja ohjelmistokehityksessä käytettyjä toiminnallisuuksien kokonaisuuksia, jotka mahdollistavat käyttäjän saavuttaa tietyn tavoitteen. Ne ovat koodekkaus tai looginen erä, jossa määritellään, miten käyttäjä ja järjestelmä vuorovaikuttavat oikean tuloksen aikaansaamiseksi. Käyttökokonaisuudet auttavat jäsentämään järjestelmän toiminnallisuudet käyttäjäarvon näkökulmasta ja toimimaan suunnittelun, toteutuksen sekä testauksen perustana.

Käyttökokonaisuudet muodostavat osan vaatimusten määritystä ja arkkitehtuurin suunnittelua. Niiden avulla voidaan rajata järjestelmän laajuutta, luokitella toiminnallisuudet moduuleittain ja seurata jäljitettävyyttä erilaisiin liiketoimintaprosesseihin. Tyypillisiä työkaluja ovat käyttökokonaisuuksien kuvaukset, joissa esitetään tavoite, toimijat, etukäytöt, päävirta, sivupolut sekä lopputulos. Yleensä niihin liittyy ei-toivottuja virtoja, laatuvaatimuksia sekä tietomääriä, joita prosessin aikana käsitellään.

Esimerkkejä käyttökokonaisuuksista ovat tilauksen tekeminen, rekisteröityminen, raportin tulostaminen tai maksutapahtuman suorittaminen. Jokainen kokonaisuus voi toimia sekä itsenäisenä yksikkönä että osana suurempaa liiketoimintaprosessia. Käyttökokonaisuudet voivat olla osittain päällekkäisiä, mikä vaatii selkeää rajaa, yhteisiä sääntöjä ja sidosryhmien hyväksyntää.

Käyttökokonaisuuksia käytetään usein sekä suunnittelussa että testauksessa: ne auttavat määrittämään hyväksymiskriteerit, laatimaan testitapaukset ja varmistamaan, että järjestelmä täyttää käyttäjän tarpeet. Haasteita voivat olla rajoitteiden ja riippuvuuksien hallinta sekä jatkuva päivittäminen liiketoiminnan muuttuessa.