käyttäytymistavoitteiden

Käyttäytymistavoitteet ovat opetus- ja kasvatustyössä käytettyjä määritelmiä siitä, millaista käytöstä oppijan odotetaan osoittavan opintojakson tai intervention lopussa. Ne ovat yleensä mitattavissa olevia ja havaittavissa olevia suorituksia, joiden avulla voidaan sekä suunnitella opetus että arvioida oppimista.

Tavoitteet rakentuvat usein kolmesta pääosasta: toiminnan kuvaus (mitattavissa oleva käyttäytyminen), olosuhteet (missä tilanteessa suoritus tapahtuu) sekä kriteerit (miten hyvin suoritus on suoritettava). Esimerkki: Oppija pystyy nimeämään viisi Suomen kaupungin pääkaupunkia ilman apuvälineitä viiden minuutin kuluessa, ja vastaukset ovat vähintään 90 prosenttia oikein. Tällaiset kolmitataiset tavoitteet auttavat varmistamaan, että suoritukset ovat selkeästi havaittavissa ja arvioitavissa.

Käytäntö ja kontekstit vaihtelevat opetuksesta terapiaan sekä henkilöstö- ja organisaatiokehitykseen. Käyttäytymistavoitteet ohjaavat opetusmenetelmien valintaa sekä arvioinnin rakennetta ja tarjoavat suoran yhteyden oppimistavoitteisiin. Ne voivat toimia erityisen hyödyllisinä, kun on tärkeää osoittaa konkreettinen suoritettava teko ja kun opettaja tarvitsee selkeitä mittareita edistymisen seurannalle.

Historian ja kritiikin mukaan käsite juontaa juurensa behaviorismiin ja Magerin 1950-luvun malliin, jossa korostetaan kolmea osaa: toiminta, olosuhteet ja kriteerit. Kritiikit huomauttavat, että liiallinen fokus voi rajoittaa kognitiivista ymmärrystä ja asenteiden muutosta. Nykyään käyttäytymistavoitteita käytetään osana laajempia oppimistavoitteita, joissa yhdistyvät sekä havaittavat suoritukset että tiedolliset ja affektiiviset ulottuvuudet.