kylmätyöstömenetelmä

Kylmätyöstömenetelmä viittaa metallien muokkausprosesseihin, jotka suoritetaan ilman merkittävää metallin lämmitystä, yleensä huoneenlämmössä tai lähellä sitä. Tässä lämpötilassa metallin lujuus ja kovuus ovat korkeammat, mutta sen plastinen muodonmuutoskyky on rajoitetumpaa kuin kuumatyöstössä. Kylmätyöstömenetelmät hyödyntävät metallin joustavuutta ja lujuutta muodon muuttamiseksi pysyvästi.

Tärkeimpiä kylmätyöstömenetelmiä ovat muun muassa vetäminen, taivuttaminen, leikkaaminen, syväveto, valssaus ja takominen. Vetämisessä metalli vedetään muottien läpi sen muodon muuttamiseksi ja sen poikkipinta-alan pienentämiseksi, kuten metallilankojen ja putkien valmistuksessa. Taivuttamisella tarkoitetaan metallin muodon muuttamista sen taivuttamiseksi tiettyyn kulmaan. Leikkaaminen on prosessi, jossa metallia katkaistaan tai leikataan muotoonsa terävillä työkaluilla. Syvävedolla valmistetaan syviä, onttoja kappaleita, kuten astioita, ohuesta metallilevystä. Valssauksella levyt ja profiilit muokataan rullien välissä. Takomisessa metallia muokataan iskuilla muottiin.

Kylmätyöstömenetelmien etuja ovat tyypillisesti tarkat mittatoleranssit, hyvä pinnanlaatu ja lisääntyneet mekaaniset ominaisuudet, kuten lujuus ja kestävyys, johtuen metallin työstökovettumisesta. Tämä työstökovettuminen tarkoittaa, että kylmätyöstetty materiaali muuttuu kovemmaksi ja vähemmän sitkeäksi muokkauksen seurauksena. Haittapuolia voivat olla suuremmat voimantarpeet verrattuna kuumatyöstöön, rajoitettu muodonmuutosaste ennen murtumista ja mahdolliset sisäiset jännitykset, jotka saattavat vaatia jälkikäsittelyä, kuten hehkutusta. Kylmätyöstöä käytetään laajasti eri teollisuudenaloilla, kuten autoteollisuudessa, ilmailuteollisuudessa ja koneenrakennuksessa.