kylmäsiltoja

Kylmäsillat ovat rakennusfysiikassa ilmiö, jossa lämpövirta rakennuksen ulkovaipan läpi on suurempi kuin ympäröivissä kohdissa. Tämä johtuu rakenteiden epäjatkuvuuksista sekä geometrisista tekijöistä, kuten liitoksista, kiinnikkeistä ja eristeen paksuuden muutoksista.

Tyypillisiä paikkoja kylmäsilloille ovat ikkuna- ja ovikehysten liitymät, ulkoseinien ja lattian sekä seinien liittymät, parvekkeet, sokkeli- ja kattoliitokset sekä putkien ja kaapeleiden läpiviennit. Näissä piirteissä lämpöjohtavuus on suurempi ja lämpövuoto saattaa kohdistua määritetyille kohdille.

Seurauksia ovat lisääntynyt energiankulutus, sisäilman kosteuden tiivistyminen kylmille pinnoille sekä homeen ja kosteudelle altistumisen riski. Pitkälle kehittyneet kylmäsillat voivat heikentää tilojen mukavuutta ja rakennuksen energiatehokkuutta.

Ehkäisy ja vähentäminen perustuvat jatkuvaan eristykseen, lämpökatkoihin sekä huolelliseen liitos- ja rakenteiden suunnitteluun. Esimerkkejä ovat ulkoseinien eristeen jatkuvuus, lämpimät reuna-alueet ikkunakonteksteissa sekä kiinnikkeiden ja rakenteiden läpiviennissä käytettävät lämpöeristeiset ratkaisut.

Mittaamalla kylmäsiltojen vaikutusta käytetään lineaarista lämpövastusta, Psi-arvoa, sekä pistemäistä lämpövuotoa kuvaavaa Chi-arvoa. Näitä arvoja käytetään rakennusten energialaskennassa ja energiatodistuksissa.