kyllästymisastetta

Kyllästymisaste on termi, jota käytetään kuvaamaan sitä, kuinka paljon jokin järjestelmä on saavuttanut sen käytettävissä olevan kapasiteetin tai reagoivan tilan maksimista. Se mittaa käytetyn osan suhdetta maksimikapasiteettiin ja voidaan ilmata 0–1 (tai 0–100 %), riippuen kontekstista. Käsite syntyy sanoista kyllästyä ja aste, ja sitä sovelletaan monilla tieteenaloilla, joissa järjestelmä lähestyy rajapintaa tai täyttyy kapasiteetistaan.

Käyttökonteksteja on monia. Kemiallisessa liukenemisessä kyllästymisaste viittaa siihen, kuinka suuri osa liuenneesta aineesta on käytettävissä suhteessa sen suurimpaan mahdolliseen pitoisuuteen lämpötilan ja paineen vaikutuksesta. Biologiassa ja biokemiassa pitoisuus- tai sitoutumisprosessien yhteydessä voidaan puhua reseptorien, ligandien tai muiden sitoutumiskohteiden kapasiteetin täyttymisestä. Fysikaalisissa ja materiaalitieteen sovelluksissa kyllästymisaste voi kuvata magneettisen momentin tai sähkövastuksen ylittämistä kohti maksimaalista arvoa, jolloin aineen vaste lähestyy täysin reagoivaa tilaa.

Mittauskäytännöt ja rajoitteet riippuvat kontekstista. Liukenemiselle tyypillisivät pitoisuudet, lämpötila ja paine sekä liukenevan aineen ominaisuudet, joita seurataan esimerkiksi titrauksella tai spektroskopialla. Magneettisissa ja elektronisissa systeemeissä käytetään magnetometrejä tai muita vastaavia mittareita. Arvoon vaikuttavat lisäksi olosuhteet ja epäpuhtaudet, joten kyllästymisaste on usein tilannesidonnainen ja tulkitaan yhdessä muiden mittareiden kanssa.