kvanttikenttiteoriasta
Kvanttikenttiteoria on kvanttifysiikan ja kenttäteorian yhdistelmä, joka kuvaa subatomisia hiukkasia ja niiden vuorovaikutuksia matemaattisina kentteinä. Se syntyi 1920–1930-luvuilla, kun klassinen kenttäteoria yhdistettiin kvanttimekaniikan periaatteisiin. Teorian keskeisiä kehittäjiä olivat muun muassa Paul Dirac, Werner Heisenberg ja Richard Feynman.
Kvanttikenttiteoria perustuu ideaan, että hiukkaset ovat kvanttikenttien tilanmuodostumia. Kenttä on matemaattinen funktio, joka kuvaa hiukkasten esiintymisen
Kvanttikenttiteoria on perusta standardimallille, joka kuvaa kolmea perusvuorovaikutusta (sähkömagneettista, heikkoa ja vahvaa vuorovaikutusta) sekä kaikkia tunnettuja
Teorian matematiikka perustuu funktionaaliseen integraaliin ja kvanttikenttien Lagrangen funktioihin. Esimerkiksi Diracin yhtälö kuvaa elektronikenttää, ja Schrödingerin
Kvanttikenttiteoria on tärkeä myös kondensoidun aineen fysiikassa ja materiaalitieteessä, jossa se selittää esimerkiksi suprajohtavuuden ja superfluiditeetin