kvanttientanglaatiota

Kvanttitanglaatio on kvanttimekaniikan ilmiö, jossa kahden tai useamman hiukkasen kvanttitilat kytkeytyvät toisiinsa siten, että ne muodostavat yhtenäisen järjestelmän. Tällöin hiukkasten ominaisuudet, kuten spin tai polarisaatio, ovat korreloituneita riippumatta niiden välisestä etäisyydestä. Mittaus yhden hiukkasen tilasta vaikuttaa välittömästi kaikkien muiden tanglatoituneiden hiukkasten tilaan, vaikka ne olisivat valovuosien päässä toisistaan.

Tämä näennäisesti "kummitusmainen" etävaikutus rikkoo klassisen fysiikan käsitystä paikallisuudesta, jossa vaikutukset leviävät vain rajallisella nopeudella. Albert Einstein kutsui tätä ilmiötä "kaukaiseksi toiminnaksi", ja se oli yksi kvanttimekaniikan keskeisistä paradokseista, jota hän ja hänen kollegansa pohtivat. Kuitenkin kokeelliset todisteet, kuten John Stewart Bellin epäyhtälöiden rikkoutuminen, ovat vahvistaneet tanglaation olemassaolon.

Kvanttitanglaatiolla on potentiaalia mullistaa tietoliikenne ja laskenta. Se on kvanttiteknologioiden, kuten kvanttitietokoneiden ja kvanttisalausten, perusta. Kvanttitietokoneet hyödyntävät tanglatoituja kubitteja suorittaakseen laskutoimituksia, joihin klassiset tietokoneet eivät pysty. Kvanttisalauksessa tanglaatiota käytetään luomaan erittäin turvallisia viestintäkanavia. Vaikka tanglaation syvempää luonnetta ja sen käytännön sovelluksia tutkitaan edelleen aktiivisesti, se on yksi kvanttifysiikan kiehtovimmista ja lupaavimmista ilmiöistä.