kuvauslauseesta

Kuvauslauseesta on termi, jota käytetään joissakin suomalaisen kieliopin teksteissä viittaamaan kuvauslauseeseen. Kuvauslause tarkoittaa lausetta, joka antaa kuvailevaa tietoa jostakin kohteesta ja joka voi olla oleellista tai vähemmän oleellista päälausesta. Termi esiintyy pääasiassa kieliopillisten analyysien ja sanastojen yhteydessä.

Käyttö ja muodot. Kuvauslauseita voidaan hakea sekä relatiivisten että ei-relatiivisten rakenteiden kautta. Yleisin tapa on käyttää relatiivipraktiikkaa: esimerkiksi lauseessa Koira, joka makaa sohvalla, on rauhallinen. Tällöin kuvauslause ilmaisee lisäominaisuuden koirasta. Kuvauslauseita voidaan muodostaa myös ei-finitteissä tai partisiippimuotoisissa rakenteissa, kuten “maksanut työnsä loppuun, hän poistui” tai “puhuen nopeasti, hän avasi oven”, joissa kyseessä on kuvauslauseen rooli kuvaileva kielivire.

Rooli teksteissä. Kuvauslauseet voivat olla olennaisia (määritteleviä) tai ei-olennaisia (vähäisempiä, lisätietoa antavia). Olennaiset kuvauslauseet määrittävät viitattua substantiivia, kun taas ei-olennaiset kuvauslauseet lisätiedon antajia, mutta eivät ratkaise kohteen identiteettiä. Erottelu on usein kontekstuaalinen.

Etymologia ja suhde muihin käsitteisiin. Suomen termi koostuu sanoista kuvaus, lause ja -esta (elatiivinen taivutus). Kuvauslauseen käsite on läheinen kuvaus- tai relatiivilauseen käsitteelle, ja sitä voidaan verrata muihin sivulauseen muotoihin sekä adjektiivilauseisiin.

Lisätietoja. Käsite esiintyy lähinnä kieliopillisissa teksteissä ja sanastossa, ei arkikielessä. Liittyviä käsitteitä ovat kuvauslause, relatiivilausuma ja sivulause.