kuvallisuutta

Kuvallisuus tarkoittaa tekstin tai puheen kykyä herättää lukijan tai kuulijan mieleen selkeitä kuvia ja aistimuksia. Siihen liittyy imageryn, kuvitteellisen ilmaisun ja sensorisen havainnoinnin piirteitä, ja sitä tarkastellaan laajasti kielitieteessä, kirjallisuustutkimuksessa ja retoriikassa.

Kuvallisuus ilmenee erityisesti konkreettisissa kuvauksissa sekä sensorisen tiedon käytössä: visuaaliset yksityiskohdat, äänet, tuoksut, maut tai kosketuksen tuntemukset rakentavat elävän mielikuvan. Myös kielikuvat, metaforat, vertaukset sekä personifikaatiot lisäävät kuvallisuutta. Kielellinen valinta ja rakenteelliset keinot vaikuttavat siihen, kuinka vahvasti kuvat nousevat lukijan mieleen.

Keinoja kuvallisuuden lisäämiseksi ovat muun muassa konkreettinen sanasto, tarkat adjektiivit ja toiminnalliset verbit, tilan ja ajan ilmentäminen sekä rytmi ja toisto. Metaforat, similat ja personifikaatiot ovat yleisiä välineitä, mutta myös yksittäisten tunnus- ja aistivärien runsas käyttö voi nostaa kuvallisuutta. Kuvallisuus voi esiintyä sekä runoudessa että proosassa, ja sen laajuus vaihtelee genren ja tekijän tarkoituksen mukaan.

Merkitys ja vaikutus: Kuvallisuus vahvistaa lukijan sitoutumista, nopeuttaa ymmärtämistä ja luo syvyyttä sekä tunnelmaan että maailmankuvaan. Arviointi on yksilöllistä ja kontekstiriippuvaista; sitä tarkastelee usein tekstin kielellisen ilmaisun ja lukijan tulkinnan kautta. Kuvallisuutta voidaan tarkastella sekä kirjoittajan tavoitteena että vastaanottajan kokemuksena.