kuvakirjoihin

Kuvakirjoihin viittaa kirjoitusjärjestelmiin, joissa merkitykset välitetään kuvin tai kuviksi muistuttavien symbolien kautta. Tämä kirjoituslaji käsittää kuviin perustuvat merkit, ideogrammit ja logogrammit, ja se sijoittuu semiotiikan ja kielitieteen tutkimusalueelle. Piktografiset kirjoitukset ovat usein vanhimpia ja niitä on käytetty monissa varhaisissa kulttuureissa, joissa kuvat kuvasivat konkreettisia sanoja tai asioita.

Historian yleiskatsauksessa mainitaan esimerkiksi muinainen Egyptin hieroglyfit, joita voidaan pitää kuvaperusteisina merkkeinä; varhaisessa Mesopotamian cuneiformissa kuviin perustuneet merkit kehittyivät ajan myötä kohtuullisen monimutkaisiksi järjestelmiksi. Kiinalainen kirjoitus kehittyi kuvitusmerkeistä kohti suuremman laajuuden logogrammien ja morfeemisten merkkien rikasta järjestelmää. Maya-kirjoitus on esimerkki logosyllabisen kirjoituksen käytöstä Mesoamerikassa. Nykykielessä kuviin perustuvia elementtejä esiintyy lisäksi julkisessa tilassa ja digitaalisessa viestinnässä.

Moderni käyttö ja standardointi: Piktogrammeja käytetään laajasti opasteissa ja käyttöliittymissä, ne voivat olla kieliriippumattomia viestejä hitaasti opittavina toimintoina. Kansainväliset standardit, kuten ISO 7000, luokittelevat yleisiä symbolikirjoja. Digitaalisessa viestinnässä emoji edustaa nykyaikaista kuvatyylin ilmaisua.

Haasteet: Tulkitsevuudessa ilmeni kulttuurinen konteksti, ja kuvat voivat olla monitulkintaisia. Eri kulttuurien välillä voi olla tarvetta monipuolisille kuvaratkaisuille, jotta viestit ymmärrettäisiin samalla tavoin. Kuvakirjoihin-käsitteellä viitataan näin ollen sekä historiallisesti että nykykäytännöissä esiintyviin visuaalisen kielen muotoihin.