kuvailutapa

Kuvailutapa on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan sitä, miten asia kuvattaan teksti- tai puheaineistossa. Se viittaa siihen, millaista kuvausta käytetään, kuinka yksityiskohtaista se on ja millaisia aisteja sekä toimintoja kuvaus painottaa. Kuvailutapaa voidaan käyttää sekä kirjallisuudentutkimuksessa että kieliopetuksessa sekä yleisessä tekstianalyysissä.

Kuvailutapa muodostuu sanoista kuvaileminen ja tapa, ja sen avulla voidaan luokitella, millä tavalla kohde tai ilmiö esitellään. Termi korostaa kuvaamisen näkökulmaa: millaiset yksityiskohdat, millaisia aistihavaintoja ja millaista kontekstia kuvaus tuo esiin. Tulkinta ja sävy syntyvät kuvaustavan valinnasta.

Tyypillisiä kuvailutapoja ovat esimerkiksi visuaalinen kuvailutapa (ulkonäön yksityiskohtainen kuvaus), aistiva kuvailutapa (tuntuma, ääni, haju ja maku), tilallinen kuvailutapa (sijainti ja tilan suhteet) sekä toiminallinen kuvailutapa (mitä asia tekee tai miten se toimii). Aikaisemman ja nykyisen tilan kuvaaminen sekä kuvausvaiheen rytmitys kuuluvat myös kuvailutavan piiriin. Valinta vaikuttaa tekstin tunnelmaan, tempoa sekä siihen, miten lukija rakentaa kuvan kohteesta.

Käytännössä kuvailutapaa käytetään aloittelevien kirjoittajien ohjaamisessa ja tekstianalyysissä: se auttaa tavoittamaan tarkkuuden, vivahteet ja lukijan mielikuvan. Kuvailutavan tunteminen tukee sekä kirjoittamista että tekstien tulkintaa.

Näe myös: kuvaileva kirjoittaminen, imagery, retoriikka.