kuulakärkikynässä

Kuulakärkikynä on kirjoitusväline, jossa kirjoitusneste kulkee pallon kautta paperille. Kärjen pienessä teräspannossa on reikä; kun kynä koskettaa paperia, pallo pyörii ja siirtää mustetta sen pinnalle. Muste on tyypillisesti öljypohjaista, mikä kuivuu nopeasti ja kestää hankausta sekä lievittää leviämistä.

Kynä koostuu pääosin kärjestä, mustevarastosta sekä rungosta ja kahvasta. Pallon halkaisija vaihtelee, yleisimmin noin 0,5–1,2 millimetriä. Mustevarasto voi olla kertakäyttöinen cartridge tai täytettävä säiliö; monet mallit käyttävät vaihdettavia mustepatruunoita. Värit ja kirjoitusjälki vaihtelevat riippuen mustepästä ja pallon koosta.

Historia: ensimmäisiä käytännöllisiä kuulakärkikyniä kehittivät 1930-luvulla unkarilaiset László Bíró ja hänen veljensä György. Heidän ideansa perustuivat nopeasti kuivuvaan musteeseen sekä pallon kautta tapahtuvaan, kapillaarisesti ohjautuvaan mustehihtaan. Ensimmäiset mallit yleistyivät 1940-luvulla, ja ballpoint-kynästä tuli sodan jälkeen maailmanlaajuisesti yleisin kirjoitusväline.

Nykyisin markkinoilla on sekä kertakäyttöisiä malleja että täytettävillä mustepatruunoilla varustettuja vaihtoehtoja. Kärjen koon valinnalla vaikutetaan kirjoitusjälkeen, ja tarjolla on useita värejä sekä erityyppisiä musteita. Kuulakärkikynät kilpailevat muun muassa geeli- ja rollerball -kynien kanssa, jotka tarjoavat erilaisia kirjoituskokemuksia ja kuivumisominaisuuksia.

Käyttö ja huolto: kynät ovat yleisesti luotettavia, mutta voivat kuivua, jos korkkia ei suljeta oikein. Täytettävät mallit mahdollistavat pidemmän elinkaaren ja pienemmän jätteen, kun mustepatruunat vaihdetaan säännöllisesti.