kuormituslajien

Kuormituslajien käsite esiintyy useilla teknisen suunnittelun ja tutkimuksen aloilla. Se tarkoittaa erilaisten kuormituksen muotojen tai lähteiden luokittelua. Esimerkkejä kuormituslajeista ovat pysyvä kuorma, kuten rakennuksen omapaino; käytönaikainen kuorma, joka syntyy rakennuksen käytöstä ja asukkaiden tai laitteiden toiminnasta; sekä dynaaminen kuorma, joka on ajallisesti vaihteleva tai iskuttava. Lisäksi ympäristötekijöistä johtuvat kuormitukset, kuten lämpötilan tai kosteuden vaihtelut, voivat muodostaa omia kuormituslajejaan. Kuormituslajien erittely on olennaista analyysissä ja suunnittelussa, koska eri lajit voivat aiheuttaa rakenteelle tai tuotteelle erilaisia vasteita ajan kuluessa.

Käytännössä kuormituslajit määritellään standardeissa, ohjeissa ja projektikohtaisissa laskentasäädöksissä. Rakenne- ja materiaalisuunnittelussa kuormituslajit yhdistetään usein useampaan kuormitusprofiiliin, jotta voidaan arvioida turvallisuus, suorituskyky ja käyttökelpoisuus erilaisten käyttötilanteiden vallitessa. Kuormituslajien valinta riippuu kohteen luonteesta, käytöstä, ympäristöolosuhteista sekä vaadituista lujuus- ja kestävyysvaatimuksista. Vaikka termiä käytetään eri aloilla, keskeistä on kuvailla, millä tavoin ja millä aikaväleillä järjestelmä joutuu kuormituksen kohteeksi.