kuoritaitekerroksen

Kuoritaitekerroksen on suomenkielinen termi taide- ja suunnittelutekniikalle, jossa ohuet kuorikerrokset liimataan pohja-aineen päälle muodostaen koristeellisen, kerroksellisen pinnan. Käytetyt kuoret voivat olla luonnollisia, kuten simpukoiden ja äyriäisten kuoret, sekä keinotekoisia kalvomateriaaleja, joilla pyritään läpikuultavuuteen ja helmiäishyiseen kiiltoon.

Tekniikkaa voidaan soveltaa puu-, kanka-, lasi- tai metallipinnoille. Valittu kuorikerros leikataan ohuiksi suikaleiksi tai paloiksi, kastellaan tarvittaessa ja kiinnitetään liimalla pohja-aineeseen. Kerrokset asetellaan huolellisesti ja painetaan tasaisesti, jotta liimaaminen tapahtuu. Pinnan kuivuttua se osataan viimeistellä hiomalla ja suojalakalla tai öljyllä, jolloin kuorelle syntyy säilyvä, kiiltävä pinta.

Historiallisesti kuoritaitekerroksen esiintyy erityisesti käsi- ja koriste-esineissä sekä huonekalupinnoilla. Dokumentaatio on rajallista, ja termi esiintyy pääasiassa suomalaisessa käsityö- ja design-kirjallisuudessa. Nykyään tekniikka on löytänyt monipuolisia sovelluksia sekä perinteisissä että nykyaikaisissa sisustus- ja korukohteissa, usein osana upcycling- ja luovan kierrätyksen henkeä.

Tekniikka vaatii tarkkuutta ja huolellista valintaa materiaalien kestävyyden ja eettisyyden takaamiseksi; luonnolliset kuoret voivat herkästi menettää laatuaan, ja tuotannossa kannattaa ottaa huomioon kestävyysnäkökulmat.

Liittyviä käsitteitä ovat intarsia (puun inlaatti), helmiäis- ja kalvo-inlaatti sekä modernit kuorikerrostekniikat.