kunniankorotukset

Kunniankorotukset ovat virallisia arvoluokan tai virkatehtävän merkittäviä korotuksia, jotka myönnetään henkilölle hänen poikkeuksellisen ansionsa tunnustamiseksi. Ne ovat yleensä seremoniallisia ja symbolisia, eikä niitä pidä sekoittaa substantiaalisiin ylennyksiin, jotka muuta tehtäviä tai lisää palkkaa. Kunniankorotuksia voidaan antaa sekä sotilas- että siviilipuolella.

Myöntämisen käytännöt vaihtelevat kontekstin mukaan. Puolustusvoimissa ja muissa valtionhallinnon osa-alueissa kunniankorotus voidaan myöntää yksittäiselle henkilölle hallinnon, puolustusvoimien tai valtionpäämiehen päätöksellä. Perinteinen toimintakäytäntö on, että korotus on myönteinen huomio, ei välttämättä vaikuta hänen tosiasiallisiin tehtäviinsä tai palkkaansa, eikä se yleensä myönnä lisäeläkkeen oikeutta.

Käsite esiintyy myös historiassa ja eri maa- ja kulttuurisidonnaisissa käytännöissä. Suomessa kunniankorotuksia on käytetty tunnustamaan erityistä urheutta, pitkäaikaista erinomaista palvelua tai poikkeuksellista panosta, mutta ne ovat harvinaisia ja tarkkaa käytäntöä sääntelee lainsäädäntö sekä viranomaisten ohjeet.

Keskustelua herättävät muun muassa oikeudenmukaisuusperiaatteet, läpinäkyvyys ja se, miten kunniankorotukset vaikuttavat julkiseen kuvaan sekä viranomaisten luottamukseen. Yleisesti ne nähdään symbolisina kiitossignaaleina, ei muuttavana asian sisällöllä.