kulttuuriperintömääräykset

Kulttuuriperintömääräykset ovat lakien ja säädösten kokonaisuus, jolla säädellään kulttuuriperinnön suojelua, hoitoa ja ylläpitoa. Ne kattavat sekä aineellisen kulttuuriperinnön, kuten arkeologiset kohteet, rakennusperinnön sekä museo- ja arkistokokoelmat, että aineettoman kulttuuriperinnön, kuten kielet, perinteet ja tavat. Tavoitteena on suojella merkittäviä kohteita vahingoittumiselta, varmistaa asianmukainen hoito ja turvata tutkimus- sekä koulutusmahdollisuudet.

Määräykset määrittelevät, miten kulttuuriperintöä voidaan käyttää ja muokata, millaisia lupamenettelyjä ja valvontaa kohteille on olemassa sekä millaisia korjaus-, restaurointi- tai siirto-toimia saa tehdä. Omistajien, rakennusten haltijoiden, hankekohtaisten viranomaisten ja museoiden vastuut sekä viranomaisten seuraamusmenettelyt ovat usein ohjeistettu näissä säännöksissä. Kansallinen lainsäädäntö antaa kehyksen, jonka lisäksi alueelliset ja paikalliset säädökset voivat täsmentää vaatimuksia kaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa.

Kansainvälisellä tasolla kulttuuriperintömääräyksiä ohjataan kansainvälisillä sopimuksilla, kuten UNESCO:n Maailmanperintöä koskevilla sopimuksilla, sekä ICOMOS:n ja muiden järjestöjen suosituksilla, jotka vaikuttavat kansalliseen lainsäädäntöön.

Toteuttaminen tapahtuu viranomaisten, kuten kulttuuriperintöviranomaisen tai museoviraston sekä paikallisten virastojen kautta. Laissa säädetään usein tutkimuksen etenemisestä, suojelutoimista ja valvonnasta sekä yleisön pääsystä kohteisiin. Tavoitteena on turvata kulttuuriperinnön monimuotoisuus ja saavutettavuus sekä tukea tutkimusta ja kulttuurista ilmaisua.