kukkakasveista

Kukkakasvit, eli angiospermat, muodostavat kasvien suurimman ja monimuotoisimman pääryhmän. Niillä on kukkia ja hedelmiä, joissa siemenet kehittyvät, minkä ansiosta siementen leviäminen on usein tehokasta. Kukkakasvit löytyvät lähes kaikista maapallon elinympäristöistä ja ne hallitsevat suurinta osaa maapallon biomassasta sekä monia ekosysteemilohkoja.

Rakenne ja lisääntyminen: Kukan rakenne koostuu pääosin kalvosista (sepaleita ja terälehtiä), heteistä (mistä siitepölyä vapautuu) sekä emitä (pistilistä), jonka sisällä sijoittuu munasolu. Kukat ovat usein sopeutuneet tiettyjen pölyttäjien kanssa, mutta ne voivat hyödyntää myös tuulta tai vettä. Hedelmöityksen jälkeen kehittyy hedelmä, joka suojaa siemeniä ja edistää niiden leviämistä. Kukkakasvit käyttävät usein monipuolisia siementenlevittäjäjärjestelmiä, kuten eläinmetzcherja tai tuulta.

Elinkaari ja sukupolvi: Kukkakasveilla sporofyytti on domi-lantti elämänkiertoa, ja sukupolvien välillä tapahtuu siirtymä gametofyyttien pienemmästä roolista. Mikäli tapahtuu fertilisaatio, syntyy zygotti, josta kehittyy uusi yksilö. Yleisimmät monikotyledoniset (yksikotyledoniset) ja dikotyledoniset (kaksi siementä) ovat suurimmat alalajit; niillä on erilaista lehtiveneä, kukkien rakenteita ja ryhmittelä.

Monimuotoisuus ja merkitys: Kukkakasvit kattaa suurimman osan viljelykasveista, hedelmistä, vihanneksista, palkokasveista ja puista. Ne ovat tärkeitä sekä ravintoaineiden että rakennus- ja tekstiilikuidun lähteitä sekä pölyttäjäyhteistyön kannalta keskeisiä ekosysteemeissä. Ilmastonmuutoksen ja elinympäristöjen muutosten myötä kukkakasvien monimuotoisuus on uhattuna, mikä korostaa niiden suojelun tarvetta.

---